keskiviikko 21. joulukuuta 2011

1/2

Tuli sitten pidettyä kuukauden tauko bloggaamisesta, on vaan liikaa intoa nähdä uusia paikkoja, että ei malta kuluttaa aikaa kirjoittamiseen.

Viime jaksossa olin Bostonissa, sen jälkeen reitti oli seuraavanlainen: 6 yötä Washingtonissa, 2 yötä Columbuksessa, 5 yötä Chicagossa, 2 yötä St. Louisissa, 2 yötä Memphisissä, 3 yötä Nashvillessä ja 3 yötä Atlantassa.

Sijainti on tällä hetkellä Miami ja täällä pitäisi viihtyä ensi vuoden puolelle. Se tuskin tulee olemaan vaikeaa. Sääennuste joka päivälle on ollut 27 ja yölle 20-22 astetta ja vähäistä pilvisyyttä. Rantakin on parin minuutin kävelymatkan päässä, eikä sitä voi juuri pieneksi rannaksi luokitella. Baareja ja ravintoloita on joka kulmassa ja moni paikka on auki 24/7. Hintataso on aika korkea ja joulukuu taitaa olla sesonkiaikaa turismille, sen kyllä huomaa.

Puolet kulutettu 90 päivästä tässä maassa, oon siis ollu täällä yli 6 viikkoa. Piti oikein katsoa kalenterista, muuten en olis uskonut millään. Aika todellakin juoksee reissatessa, varsinkin, kun oon viettänyt vain muutaman päivän per kaupunki New Yorkin jälkeen.

Ensi joulu on toinen joulu poissa kotoa, eikä se siitä syystä joululta tunnukaan. Täällä ei joulutunnelmaa löydä sitten millään, ei mikään ihme, eipä ole ennen tullut joulua vietettyä rannalla. Lähinnä odottaa sitä, ettei joka kaupassa ja ravintolassa soi joululaulut joka päivä koko ajan. Uusi vuosi voi olla aika villi, taitaa hotellit ja hostellit olla melko täyteen buukattuja.

Siinä kai päälimmäiset asiat tällä kertaa, hyvät joulut ja uudet vuodet kaikille.




keskiviikko 23. marraskuuta 2011

New york -> Boston

Reilu pari viikkoa takana ja sijainti on siis Boston. Tulin tänne bussilla maanantai-iltana, bussimatka oli onneksi vain 4,5 tuntia, joten melko kivuttomasti sujui ensimmäinen siirtymä.

Boston on aika paljon pienempi kaupunki New yorkiin verrattuna, mutta on ihan kiva olla vähän hiljaisemmassa kaupungissa Nykin jälkeen. Boston on melko puhdas kaupunki, eikä tuntunut turvattomalta kävellä illalla hiljaisillakaan kaduilla yksin.

Huomenna on sit kiitospäivä eli thanksgiving, jenkkien tekosyy syömiselle ja ryyppäämiselle. Huvittavinta kiitospäivässä on sen jälkeinen päivä, black friday. Se on yksi vuoden isoimmista shoppailupäivistä täällä, kaupat aukeaa jo keskiyöllä ja monet nukkuu teltoissa odottaen ovien aukeamista, only in america.

Perjantaina ois sit edessä bussimatka pääkaupunkiin Washingtoniin, siitä ja muusta lisää ensi jaksossa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

1.viikko

Eka viikko takana, vaikkei kyllä siltä tunnu. Viikonloppu sujui aikalailla samoissa merkeissä, kuin muutkin päivät, eli kaupungilla kierrellen. Eilen oli reissun tähän astinen kohokohta, eli Foo fightersin keikka legendaarisella Madison square gardenilla. Se konsertti ei tuu ihan heti unohtumaan, tuskin koskaan, oli se sen verran järkälemäinen tapahtuma. Pelkän yleisön metelin takia tarvitsi korvatulppia, tosin taisin olla ainoa, joka sellaisia käytti. Yleisö oli täysillä mukana koko ajan, kukin minkäkin aineen voimalla; mm. nelikymppiset perheenäidit poltti pilveä. Se ei tuntunut kyllä ketään haittaavan, kukin tyylillään.

Tuntuu, ettei viikossa ole ehtinyt tehdä oikeestaan mitään, vaikka onhan tässä tullut tehtyä ja nähtyä kaikenlaista. Metrolla on tullut matkustettua paljon, se on kätevä ja halpa tapa liikkua paikasta toiseen ja siinä samalla pääsee näkemään paikallisten arkea. Metroon pätee hyvin sanonta "meitä on moneen junaan", on millon mitäkin kaupustelijaa/rahankerjääjää tai erinäisiä muusikoita/ esiintyjiä. Piristävänä poikkeuksena joukosta erottui musta pikkupoika, joka veti oman tanssiesityksen Michael jacksonin black&whiten tahtiin. Viikon aikana on oppinut jo metroasemia- ja linjoja ulkoa, joten metrolla liikkuminen alkaa olla jo aika sujuvaa.

Se on kanssa tullut opittua, että missä kaupungin osissa viihtyy parhaiten ja missä ei niin hyvin, jälkimmäisistä esimerkkinä Times square väenpaljoutensa takia. Suosikki kaupunginosaksi on tullut Soho ja sen ympäristö lähinnä sen rauhallisuuden takia ja myös sen takia, että sieltä löytyy Oakley kauppa.

Kyllä sen verran täytyy taputtaa itseään olalle, että lähdin taas tällaselle reissulle yksin. Vaikka tää on jo viides reissu yksin ulkomaille, niin kyllä tää vaatii jonkun verran itseluottamusta, ei oo välttämättä kaikista helpointa olla toisella puolella palloa omillaan. On tähän kuitenkin jo viikon aikana alkanut tottumaan ja kuten sanottua, on tätä ennenkin tullut tehtyä.

Ensi kerralla selviää se, mihin suuntaan New yorkin jälkeen.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Open 24 hours

5.päivä alkaa olla paketissa ja ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä nää päivät menee tosi nopeesti, vaikka ei nyt oikeastaan oo tullu niin hirveesti tehtyä per päivä. Tässä kaupungissa vaan riittää tekemistä ja näkemistä keskivertokaupunkia enemmän, lievästi sanottuna.

Keskiviikkona tuli käytyä coney islandilla, joka on siis manhattanin ulkopuolella ja sieltä löytyy new yorkin vastine hietsulle, tosin ei siellä rannalla ahtaat oltavat ollu, sen verran viileää täälläkin on. Eilen otin vuokra-auton alle ja ajoin new yorkin pohjoispuolelle, n.100km päähän. Kävin katsastaa orange county choppersin tilat ja vähän muutakin. Oli hyvä nähdä muutakin, kun pelkästään kaupungin tohinaa ja hyvät maisemat sieltä löytyikin. Pientä vuoristoa ja pieniä maalaiskyliä. Löysin perille kohtuu hyvin ilman säätämistä, mutta takastulomatka ei sitten ollutkaan kaikista suorin reitti. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes saavuin new yorkin laitamille. Missasin liittymän ja jouduin sit tulla jostain harlemin läpi, mutta löysin kuitenkin takas aika helposti. Tulipa ainakin nähtyä uusia paikkoja. Matkan varrella oli varmaan 5 tietullia, joissa jokaisessa piti maksaa tietty summa, yhteensä varmaan 20 kympin tienoilla.

On tässä näiden viiden päivän aikana tullu jo jonkin verran opittua tästä kaupungista. Ruokapaikoista ei ainakaan ole pulaa, tai no monen paikan tarjonnasta on ruoka aika kaukana, mutta maassa maan tavalla. Melkein joka kulmasta löytyy jonkun ison ketjun ravintola ja moni niistä on auki 24/7. Löytyy mäkkiä, burger kingiä, dunkin donutsia ynnä muita. Tuli kokeiltua mäkkärin "aamupalaa" eilen, se oli nimeltään big breakfast, ei tosin vastannu nimeään. Siinä oli jonkinlainen rasvainen sämpylä, pihvi ja vähän munakasta. Kai täkäläiset sit vetää sellasta aamupalaksi tai vastaavaa, mitä muut paikat tarjoaa. Hintataso on ihan siedettävä, vaikka new york taitaa olla tän maan kallein kaupunki. Kävin tänään pizzeriassa, missä kaksi slaissia + limu makso 2,75$ ja oli ihan hyvän kokoisia slaisseja, eikä ainakaan vielä oo tullu mitään sivuvaikutuksia. Subwaysta saa kokonaisen subin(30cm)5 dollarilla, siellä on kanssa vähän eri käsitys juomien koosta, ostin keskikokoisen limun subin kanssa ja se tais olla 0,75l. Mäkissä saa halutessaan kermavaahtoa pirtelön päälle, eikä sen määrässä säästellä. Walmartissa 24 tölkin pakkaus limua maksaa 8 dollaria ja isot limupullot taitaa kaikki olla 2 litrasia. Eli siis pieniä vinkkejä siihen, miksi jenkit on niin läskejä alkaa löytyä.

Eiköhän siinä ollu tän kertaiset asiat, mitä nyt mieleen tuli, ensi kerralla taas lisää.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Helsinki-New york

Hektinen, on sana, joka kuvaisi aika hyvin eilistä ensimmäistä päivää reissun päällä. Lennot suju melko kivuttomasti ja metromatka JFK:lta hostellille meni hyvin, vaikka se pitkä olikin. Check-inin jälkeen lähin suoraan kaupungille pyörimään ja tarttuihan sieltä mukaan tää ipadi. Eipä tarvii olla koko ajan ostamassa hostellilta internet aikaa, vaan voi vaikka omassa huoneessa tai kaupungilla selata nettiä, ehkä tää sujuu tällalailla hiukkasen paremmin. Kyllä sit eilen illalla kun alko rauhottumaan, tunsi sen, että oli valvonut päälle 24 tuntia. Muistan sen, kun olin unissani höpöttänyt huonekaverille jotain suomeksi. Ilmankos katsoi niin oudosti aamulla. Toinen päivä alkaa olla lopuillaan ja tuntee kyllä sen et on tullu pari päivää pyörittyä hulluna kaupungilla. Hyvin oon saanu ajan(ja rahan)kulumaan kun oon vaan menny paikasta toiseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Se ei toisaalta ole mikään ihme, sen verran massiivinen kaupunki on kyseessä. Pikkuhiljaa alkaa sisäistämään sen, että oikeesti on täällä, eikä tää ole mitään kuvitelmaa. Nyt vielä iltapala naamaan ja sit koisimaan, huomenna ois sit kolmas päivä tiedossa. Siitä ja muusta lisää ensi jaksossa.